Kivijärvi, pieni maaseutupitäjä, on Hannunkiven lomakylän kotikunta. Eteläisen Suomen laajin erämaa-alue. Kymmenet peninkulmat on tänne matkaa isoilta teiltä, pitkät metsätaipaleet suojelevat näitä yliperän kyliä ja erottavat ne suuresta maailmasta. Pikku-Lapiksikin kutsutussa Hannunkivessä erämaiden kansa on saanut enimmäkseen viettää rauhassa omaa elämää. Ympäristö on pyritty pitämään niin luonnonmukaisena kuin mahdollista.
Jo satoja vuosia sitten osui näille pitkille perille pienen lappalaisen pyytökumppaniksi toinen eränkävijä, suuri korvenkolkuttaja Hämeen rikkailta rintamailta. Tämä tulokas oli vielä ankarampi ja peloittavampi metsien möykkääjä kuin suurinkaan jättiäijä. Koko pohjoinen Häme ja Suomenselän ulkopuolisetkin vierimaat joutuivat vanhojen hämäläisten rikkaiksi riistamaiksi, joihin joka kesäkaudeksi suurin miesjoukoin rynnättiin saaliin ajoon. Karstulan ja Kivijärven avariin erämaihin pyytömiehiä nousi aina Padasjoelta, Pälkäneeltä, Hauholta sekä muinaisista Kulsialan ja Saarioisten pitäjistä asti. Hämeen rintamaiden miehet viipyivät kaukaisilla metsäpirteillään ainoastaan kesäkauden ja sitten taas pimeän ja talven tullen pakenivat pois jättäen asentopaikkansa ja koko salon autioksi. He eivät suinkaan halunneet kokonaan antautua äärettömän korpimaan miehiksi, lappalaisten ja muiden metsän elikkojen kanssaveljiksi. Mutta tuli miestä toisaalta, teki tönönsä hämäläisten takamaille ja kuuhkaili sitten piiloisella metsäkentällään kesät talvet. Nämä miehet, joita kyllä metsä ei peloittanut, astelivat idän alta, savolaisten sydänmailta, samoilta metsätulilta, joiden äärestä kaikkein äkäisimmät korpien raivaajat ovat lähteneet ei vain Suomen erämaihin, vaan aina merenkin taakse. Mutta tuli sitten myös toisia yhtä pelottomia korpelaisia toisaalta, lännen alta, merimaasta päin nousten virtojen vieriä aina mustiin perämetsiin asti.
Kivijärven alue sopii kalastukseen, marjastukseen, sienestykseen, metsästykseen, hiihtoon ja patikoimiseen jalan..
